Riistaruokaa blogi

  • Loppukesän grilliriistaa
    26.08.2014
    taina.vuorimies

    Tämän blogikirjoituksen takaa löytyy Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies, joka johdattelee meitä grilliherkkujen pariin. Vielä on grillikautta jäljellä!

    Riistaa valmistettaessa ei useinkaan tulla miettineeksi grillausvaihtoehtoja. Etenkin hirvieläimet, mutta myös villisika sopivat grillattaviksi vartaina, kylkipaloina tai pihveinä. Olen jo useamman kesän ajan pitänyt jääkaapissa marinadissa hirven, peuran tai kauriin lihakuutioita grillausta varten. Marinadiin olen käyttänyt öljypohjaa, johon lisätään sipulia, valkosipulia, ja tuoreita yrttejä. Viimeaikoina olen käyttänyt mustapippurin ohella myös viherpippuria. Paahto- ja sisäpaistin sekä fileiden ohella grillivartaisiin voi aivan hyvin käyttää kulmapaistia ja lapapaistia. Lihat voivat mainiosti olla useammankin päivän jääkaapissa maustumassa ja mureutumassa. Tämä helpottaa myös valmistusta. Samalla kerralla voi valmistaa isomman erän lihoja ja niitä voi ottaa käyttöön tarpeen mukaan.

    Lihat kuutioidaan. Olen usein tehnyt hieman kookkaampia kuutioita, jotka säilyvät paahtamisen aikana paremmin mehukkaina. Myös repaleisemmat ja vähäarvoisemmata palat sopivat tarkoitukseen. Marinointipussin pohjalta löytyvät loput mehut voi hyödyntää vartaiden valeluun valmistuksen aikana. Riistaiset grillivartaat ovat tuhtia evästä ja salaatin lisäksi ei välttämättä lisukkeita tarvita. Suuret ohrasuurimot sopivat hyvin grillattujen riistakuutioiden kanssa. Villisian kanssa tulee muistaa lihan tarkastus ja kunnollinen kypsentäminen. Hirvieläimet kannattaa jättää sisältä vähintäänkin roseksi. Nyt ei muuta kuin grillaamaan loput palata mitä pakastimesta löytyy. Pian saadaan uutta täytettä!

    Panu Hiidenmies

  • Vappu voi mennä hortoillessa
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Tänä vuonna luonto on herännyt talviunestaan varhain. Samoin on herännyt ihmisten mielenkiinto luonnonantimia kohtaan. Itse olen talven mittaan lueskellut erilaisia villiyrtteihin ja -vihanneksiin keskittyviä kirjoja. Olen jo joitain vuosia saanut seurata tämän ruokatrendin nousua. Muutamia maistelujakin on tullut tehtyä mutta vasta nyt tuntuu, että tartunta on iskenyt kunnolla. Eilen rohkaisin mieleni ja otin iltalenkille mukaan pienen pussukan mahdollisia villiyrttejä varten. Tuttu lenkkireitti vaihtui syrjähyppelyksi metsän puolelle.

    Kylläpä sitä katseli tuttuja maisemia uusin silmin! Yhtäkkiä rikkaruohojen sijaan sitä näkikin maasta nousevan terveellistä ruokaa ja talven lukemiset konkretisoituvat muistelemalla, mitä vaikutuksia milläkin kasvilla on ihmiskehoon. Maltti on valttia tässäkin lajissa. Kasvien tunnistaminen ei ole ihan läpihuutojuttu ja varsinkin siinä kohtaa, kun ne pitäisi popsia eväänä, nousee tunnistamiskynnys kumman korkeaksi. Hillitsin innostustani ja päätin aloittaa kahdella kasvilla. Tässä osa saaliistani kuvina:

    Maitohorsman versot olivat helposti tunnistettavissa. Kirjani kutsui niitä osuvasti villiparsaksi. Maku oli todella miellyttävä; mieto, pehmeä ja parsamainen. Popsin versot ihan sellaisenaan, ehkä tänään haen uudet ja keitän nopeasti. Keitetyt versot marinoin yrttiöljyssä ja nautin grillatun lohen lisukkeena.

    Vuohenputki ei ole hankalasti tunnistettavissa, mutta sillä on muutama syötäväksi kelpaamaton toveri, joilla on hyvin saman kaltainen ulkonäkö. Nuoret vuohenputkien taimet ovat miedon makuisia ja soveltuvat mainiosti vaikkapa salaatin sekaan. Itse nakkasin kourallisen Vuohenputkia muutaman pähkinän, avocadon ja vihreän omenan kanssa tehosekoittimeen ja nautin herkullisena juomana.

    Omat vinkkini olen hankkinut Raija ja Jouko Kivimetsän Hulluna hortaan -kirjasta.

    Toinen hyvä kotimainen opus villiyrteistä ja muista luonnonantimista kokkaamiseen on Sami Tallbergin Villiä ja valloittavaa.

    Suosittelen luontoon hurahtamista myös tästä näkövinkkelistä ihan kaikille! Samalla tulee takuu sille, että saalista tulee metsäreissuilta mukana ympäri vuoden. Hortoilu kuulostaa hassulta, mutta ensimmäisen keräysreissun jälkeen asiayhteyden termin ja tekemisen välillä kyllä ymmärtää :) .

    Iloa Vappuun!

     

  • Liemessä
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Etäpäivä on kiva juttu! Mutta siinä on myös metkoja puolia. Kotitoimistoon tulvii aivan hillittömän hyvä tuoksu. Kokkipuoliso on vapaajaksolla laivatöistä ja keittelee kalalientä seuraavien ruokien pohjiksi.

    Liemet ovat riistaruokakokin parhaita ystäviä! Itsekeittämällä ne vaativat hieman vaivaa, mutta kiehua poristessaan eivät valvovaa silmää tarvitse. Hyvää lientä kannattaa keittää kerralla isompi erä ja pakastaa sopivan kokoisiin pakasterasioihin. Koska maut ovat huomattavasti miedompia, kuin kaupassa myytävissä tiivisteversioissa, ei ihan jääpalankokoisiin paloihin kannata tyytyä. Liemiä voi maustaa monin eri tavoin ja ne toimivat hyvin keittojen ja kastikkeiden pohjina. Talvipakkasella maukkaan riistaliemen voi hörppiä höyryävän kuumana ihan sellaisenaan tai vaikka paahdetun juustoleivän kaverina. Huikkasin puoliskolta pari vinkkiä liemen tekoon ja jaan ne teillekin.

    Kalaliemi valmistuu kun kalan fileerauksesta tähteeksi jääneet ruodot ja pää laitetaan väljään viileään veteen kiehumaan. Päästä tulee poistaa kidukset! Kun liemi kuumenee niin pinnalle kerääntyy hieman vaahtoa. Tämä kannattaa kerätä pois jotta lopputulos olisi kirkkaampi. Kalojen päiden käyttäminen liemen makuaineena hieman samentaa lientä, mutta meillä se ei haittaa, koska kalaliemi käytetään useimmiten keitossa johon lisätään reilusti kermaa. Kun liemi kiehuu sinne lisätään sipuleita ja porkkanaa ihan kuorineen päivineen. Mausteeksi riittää hieman laakerinlehtiä ja maustepippuria. Annetaan kiehua hiljalleen n. tunti, jonka jälkeen liemi siivilöidään. Makua tiivistetään vielä jatkamalla keittämistä toisen tunnin verran. Suolaa ei liemipohjaan kannata lisätä. Sen voi tehdä vasta kun tietää mitä herkkua liemestä valmistetaan. Pakkasessa valmiina olevia liemipohjia voi käyttää luovasti. Kala- tai riistaliemi toimii varsin hyvin mauntuojina myös kasvis- ja sienikeitoissa. Kala ja äyriäisliemet eivät vaadi kovin pitkää keittämistä. Sen sijaan riista- ja lihaliemet vaan paranevat, mitä pidempään niitä keittelee. Älä siis hukkaa hyviä raaka-aineita: luita, rankoja, häntiä jne. vaan paahda ne ja laita pataan porisemaan! Näin saaliista saadaan talteen koko maku. Omia liemenkeittoreseptejä voi jättää kommenttiosioon muillekin vinkiksi.

    Minä seuraan nyt tätä tuoksua ja käyn vahtimassa, että liemeen menee mausteeksi vain tilkka valkoviiniä. Loput jää palkkioksi tuoksuista ”kärsivälle”. Tiesittekö että huomenna 12.4. on Viinipäiväntasaus, jolloin punaviinille heitetään hyvästejä ja toivotetaan tervetulleeksi kuohuviini, valkoviini ja kesä. Tästä mukavasta aiheesta vinkkasi Hellan ja viinilasin välissä -blogi.

  • Tunnetko Muflonin maun?
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Hyvä jos, sillä minä en tunne ja nyt saatte auttaa minua.

    Saimme erittäin mieleisen lähetyksen, nimittäin tilaamaamme Muflonin lihaa Inkoosta, Mariebergin tilalta. Tilalla toimii Landersin perheen pyörittämä Viltgården. Viltgårdenin yhtenä liikeideana on toimittaa riistanlihaa suoraan kuluttajalle.

    Pakko myöntää, että ennen työrupeamaani täällä Metsästäjäliitossa en tiennyt Suomessa moisia otuksia olevankaan. Jos joku muu on asian suhteen yhtä sivistymätön, niin kyseessä on Ovis musimon, Euroopan ainoa alkuperäinen villilammas. Suomessa se on vieraslaji, joka tuotiin muutamalle saarelle vaatimattomiin oloihin tyytyväksi riistaeläimeksi ja maisemanhoitajaksi. Ensimmäiset yksilöt kuljetettiin Tanskasta Korkeasaareen vuonna 1939, ja samana vuonna kahdeksan muflonia istutettiin myös Hättön saarelle Inkooseen. Saarten eläimet lisääntyivät niin, että pienimuotoinen metsästys voitiin aloittaa jo muutamien vuosien päästä istutuksista. Myöhemmin kantoja on täydennetty Korkeasaaresta ja Ähtärin eläintarhasta tuoduilla yksilöillä. Luonnonvaraisena muflonia voi tavata edelleen monilla Välimeren saarilla. Lisätietoa Suomen Metsästäjäliiton sivuilta.

    Metsästän nyt siis maanmainiota Muflonireseptiä, jota vosimme kokeilla, valmistaa ja jakaa muillekin vaikkapa pääsiäispöytää juhlistamaan. Lähetä reseptisi osoitteeseen taina.vuorimies@metsastajaliitto.fi niin voimme palata aiheeseen seuraavissa postauksissa.

  • Kiitos!
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Olen saanut Metsästäjä-lehdessä olleesta Riistaruokaa, kiitos -artikkelista paljon mukavaa palautetta, kiitän siitä. Erityisesti ilahdutti varsinaissuomalaisen naismetsästäjän lähettämä viesti, jossa hän kuvaili muutamia hetkiä metsästysharrastuksen ja työelämän yhdistämisestä. Mistä tunnistaa metsästävän työtoverin? Lomatoiveet ovat useimmiten vasta elo-syyskuulle. Samassa postissa tuli myös resepti, jolla voi hemmotella vaikkapa työkavereita loman ja jahtikauden avajaisten kunniaksi. Reseptiä en ehtinyt vielä testata, mutta vaikuttaa varsin käyttökelpoiselta ja houkuttelevalta. Eli vastaan tässä samalla yhteen palautteeseen, jossa kysyttiin kenelle riistaruokareseptejä saa tarjota? Niitä voi lähettää minulle sähköpostilla taina.vuorimies@metsastajaliitto.fi ja saa minulle riistaruokaakin tarjota. ;)

    Kyyhkykiusaus

    300g Kyyhkynrintaa
    1 kg Perunoita
    2 Sipulia
    2 kynttä Valkosipulia
    4dl Ruokakermaa
    1 tl Suolaa( valkosipuli-rosmariini sormisuola)
    0,5 tl Pippuria
    Kuivattua suppilovahveroa (jauhettuna)
    1 rkl Voita/öljyä
    pinnalle Juustoraastetta

    Perunat kuoritaan ja suikaloidaan. Kyyhkyn rintafileet paloitellaan pieniksi kuutioiksi ja ruskistetaan pannulla sipulin, valkosipulin ja öljyn kera. Lisää pannulle hieman vettä, kuivattu suppilovahvero ja mausteet. Anna kiehua hetki hiljalleen.

    Sekoita perunat ja kyyhkyt uunivuokaan, päälle kermaa niin että kaikki peittyy. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin 200 asteeseen n. tunniksi (niin kauan että perunat on kypsiä).

    Mukavaa, että luette juttujamme!

  • Unelmia ja makkarantekoa (ja muutama mutka)
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Riistamakkaran teko on kuuma juttu. Siitä on pyydetty artikkelia, reseptiä ja kurssia tasapuolisesti. Tässäpä tulevat kaikki yhdessä postauksessa. Kokosin ryhmän kollegoita ideoimaan tulevia riistaruokajuttuja makkarakurssin avulla :).

    Avaintekijöitä makkarapäivän onnistumisessa olivat Liipon Matti, hirvenliha, sianrasva, lampaansuoli ja muutama kollega, kaikkia sopivassa suhteessa.

    Makkaranteko- ja kurssien järjestäminen on mukavaa puuhaa. Samoin, kun on reseptien laatiminen, ruokakuvaaminen ja tiedotustyö. Kaikki nämä liittyvät niihin unelmiin, joita työntekijällä pitää olla hakeutuessaan riistaruokahankkeeseen. Mutta, sitten ne asiat kohdassa muut. Jotta voit tehdä kaikkea aiemmin mainittua, sinun pitää synnyttää idea, muovata se toiminnaksi ja myydä eteenpäin. Ensiksi omassa organisaatiossa, onneksi tähän oli minun kohdalla tehty jo paljon taustatyötä. Mutta toiminnan lentoon saattamiseksi tarvitaan verkostoa, joka suostuu ostamaan ideasi, myös oman talon ulkopuolelta. Verkostossa tulee olla sopivassa suhteessa saman mielisiä ja ”erimielisiä” toimijoita, jotta se oikeasti saa aikaiseksi jotain uutta ja innostavaa.

    Hanketyön varmasti yksi yleisimmistä mutkista on se, että juuri, kun olemassa oleva toiminta alkaa sujua, huomaat, että on aika suunnitella uusia. Tehdä vielä vähän makkaraa, synnyttää uusi idea, kirjoittaa pari reseptiä ja muutama hankehakemus. Tiedottaa olemassa olevasta ja innostaa samalla tulevasta, harkita samaan aikaan olemassa olevaa budjettia ja hahmotella tulevaa. Aina tämä yllättää, nytkö siinä taas ollaan? Ei läheskään valmiina, mutta kuitenkin viimeisteltävissä. samaan aikaan ylpeä ja ahdistunut. Teinkö minä tämän kaiken ja enkö muuta saanut aikaiseksi… Hanketyöntekijät tunnistavat tilateen. Jos joku muukin tunnisti ja tuntee olevansa samassa jamassa riista-aiheella tai aiheeseen sopivalla teemalla, niin ilmoittautukoon. Sillä meillä ei ole ajatuksena jättää teemaa. Lyödään hynttyyt yhteen ja tehdään uusista unelmista totta!

    Niin ja se makkaran teko: ihan älyttömän helppoa, tarvitsee vain aikaa, tekemisen innon ja mukavan kaverin!

    Olut bratwurst

    850g lima
    150-250g rasvaa
    1/3 nippua persilijaa
    1/3 nippua timjamia
    2 valkosipulin kynttä
    1 sipuli
    7 g provencen yrttisekoitusta
    18 g suolaa
    n. 1 – 1,5 dl olutta
    lampaan suolta

    1. Pilko valkosipuli ja sipulit pannulle, kuullota öljyssä, lisää joukkoon mausteet ja paahda vähän aikaa.
    2. Jauha liha ja rasva lihamyllyssä.
    3. Laita kaikki ainesosat yleiskoneeseen ja ala pyörittää taikinakoukun avulla. Tässä vaiheessa massa emulgoituu, eli rasva ja vesi yhdistyvät ja alkavat muistuttamaan siskonmakkaramassaa.
    Pyöritä massaa tarpeeksi kauan yleiskoneessa, n. 15 min.
    4. Pursota makkaramassa lampaan suoleen makkaraprässillä.
    5. Pyörittele suolessa olevasta kokonaisesta pötköstä sopivan kokoisia makkaroita, niin että joka toista makkaraa pyörität vastakkaiseen suuntaan.

    Ja kypsentää voit monella tavalla: Keitä 15 minuuttia ja paista nopeasti pannulla, kypsenna uunissa n. 175 astetta, 20 minuuttia tai grillaa kypsäksi grillissä n. 10 minuuttia. Raakamakkaran voi paistaa myös nuotiolla.

     

     

     

  • Ennakkoluuloille kyytiä
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Tulihan piipahdettua Jyväskylässä, jossa Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiri vietti riistaruokakurssia. Maanantaina piipahdin Hollolan Hirvessä, pienessä hollolalaisessa tilausravintolassa ja pienpanimossa. Kumpaakin reissua yhdisti yksi tekijä: Huomasin nimittäin törmääväni omiin ennakkoluuloihini ja kovaa.

    Metsästäjäliiton riistaruokakurssilla ikämiehet valmistavat hirvenpaistia ja tuppipottuja naamat peruslukemilla

    No, lauantaiaamu koitti ja hieman varautuneena astuin Jyväskylän kotitalousoppilaitoksen ovista sisään. Onneksi opetuskeittiö oli toisessa kerroksessa. Saattoi harjoitella hissimatkan ajan naaman laittamista peruslukemille. Valmiustila päälle, keuhkot täyteen ilmaa ja reippaalla loikalla ovista sisään. Täystyrmäys: iloinen puheensolina täytti koko tilan ja osallistujat olivat kaukana siitä kuvasta joka jollakin saattaa metsästysharrastuksesta ja seuratoiminnasta olla. Reseptit oli jo jaettu, ei ainuttakaan hirvenpaistia…mutta apua, majavaa oli ja juureksiakin, monessa muodossa.

    Ja minä en pidä majavan mausta

    Enkä ole kuullut monen muunkaan pitävän. Mutta pakotietä ei ollut. Hurttia huumoria heittävät kokkikurssilaiset olivat valinneet raaka-aineet omiin resepteihinsä ja kuinka ollakaan, jotain jäi jäljelle. Ja siinä kohtaa meinasi henki salpautua. ”Terveisiä Metsästäjäliiton riistaruokahankkeesta on tullut tuomaan koordinaattori X, joka valmistaa meille tänään majavaa”. Siinä sitä oltiin, suuri ammattilainen ja tiukka asiantuntija. Poskia purren repäisin auki pussin, josta esiin paljastui kaksi pitkää ja kapeaa ulkofilettä, täysin siistittyinä (huoh). Alkoi innostus herätä. Olipa kauniin väristä lihaa ja pehmeää. Muutama kalvonpala otettiin (sitkeä) pois ja lihat huoneen lämpöön odottelemaan h-hetkeä. Hengityksen tasaannuttua kuvio oli selvä. Fileet näyttivät niin herkullisilta, että ei niiden kanssa edes tarvinnut kikkailla. Onneksi olin nähnyt pippurimyllyn ja sormisuolaa, joten osasin kysyä niitä, muuten olisi ollut glamouri hukassa. Rennoin rantein laitoin fileet tulikuuman pannun kautta muutamaksi minuutiksi uuniin. Hetken vetäytynyt liha leikattiin viistoiksi viipaleiksi ja miten joku huonosti maistuva voikin näyttää hyvälle! Hetki koitti: hyvältä näyttää, sanoi kurssin vetäjä, joko maistoit? Jo! No oliko hyvää? No aivan taivaallista! Kurssin yhteydessä oli myös viinitasting ja sattuipa löytymään majavalle loistokaveri myös punaviinistä.

    Valitettavasti en pysty juomaan sahtia

    Maanantaisella työpiipahduksella Hollolan Hirvessä kerroin ylläolevan tarinan ja isäntä Ilkkaa nauratti. Kysymys kuului välittömästi: Arvaa mikä on paras ruokajuoma riistaruokien kanssa? Kunnon Kivisahti tietenkin, olisi pitänyt arvata. Rehellisen naisen piti välittömästi tunnustaa, että minusta ei ole oikein koskaan tullut oluen ystävää, joten tuskin kykenen juomaan sahtiakaan ilman tuttua ”takapotkua”. Virhe! Veikeästi hymyillen hirven isäntä kipaisi ulos ravintolasalista vain palatakseen yhtä pian takaisin mukanaan kannu ja kaksi keraamista tuoppia. Loppu lienee pääteltävissä. Kuin ilkkuakseen, luonto tarjosi meille näytelmän, jossa usean kauriin lauma kevyin askelin kiiti edes takaisin läpi Hollolan Hirven pihamaan samalla kun siemailimme tuopeistamme juomaa, jota en uskonut olevan olemassakaan. Raikasta, kirkasta, makeahkoa ja vallan verrattomalta maistuvaa sahtia.

  • Riistalihalla on tulevaisuutta ravitsemussuositustenkin valossa
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkisti uudet kansalliset ravitsemussuositukset Säätytalolla 23.1.2014. Tilaisuutta oli mahdollista seurata suoran verkkolähetyksen välityksellä.

    Yksi merkittävistä muutoksista aikaisempaan on suositus punaisen lihan määrän vähentämisestä ruokavaliossa, punaisella lihalla tarkoitettiin naudan, sian ja lampaan lihaa. Rasvan ja hiilihydraattien kohdalla todettiin, että määrän lisäksi erityistä huomiota tulee kiinnittää laatuun. Lihan kohdalla ei samalla tavalla tuotu esille laadullisia tekijöitä.

    Ravintovalintojen ympäristövaikutukset oli huomioitu suosituksia laadittaessa. Kasvis- ja hiilihydraattipitoisilla elintarvikevalinnoilla olikin selvästi osoitettava yhteys positiivisiin ympäristövaikutuksiin. Ympäristöasiat yhdistettynä ravitsemuksellisiin seikkoihin antavat luvan lausua että villiruoka, mukaan lukien vähärasvainen riistaliha on ekologinen ja eettinen vaihtoehto kestäviä proteiinivalintoja ruokavalioon tehtäessä.

    Ravitsemussuositukset koskettavat meitä jokaista jossakin vaiheessa elämäämme halusimme tai emme, ne ohjaavat pitkälti julkisen ruokahuollon sisältöjä. Asia on siis ehdottoman positiivinen, mutta kriittisin hetki on vielä edessä, kun suositukset markkinoidaan kuluttajille arjen valintojen pohjaksi. Suositusten tekemistä haasteellisempaa on saada asetetut mallit ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä valintatilanteissa.

    Suomen metsästäjäliitto on aloittanut 1.10.2013 oman riistaruokahankkeen jossa tuotetaan ja kootaan tietoa riistalihasta ja riistaruokakulttuurista. Hankkeen kohderyhmänä on koko riistaruokaketju metsästäjistä kuluttajiin. Maa- ja metsätalousministeriö tukee hanketta.

    Kansalliset ravitsemussuositukset laaditaan pohjoismaisten suositusten pohjalta ja työ tehdään pitkälti ravitsemustieteilijöiden toimesta.Työryhmässä kuunnellaan myös elintarvikeketjun sidosryhmiä ja keskeisiä toimijoita. Neuvottelukunnan tehtävänä on sekä ohjeistaa, että valvoa suositustensa toteutumista ja vaikutuksia.

    Lisätietoa suosituksista löytyy: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi.

  • Suomiriista vierailee makumaailmoissa
    11.06.2014
    taina.vuorimies

    Riistaruokaan liittyy paljon nostalgiaa. Perinteisesti se yhdistetään metsän makuihin, yrtteihin ja katajanmarjoihin, joiden kanssa se toki maistuukin hyvälle. Toisinaan kuulee ihmisten ennakkoluulojen koskevan liian voimakasta ”riistanmakua”. Näissä tapauksissa rohkenisi väittää, että riistanmaku on tullut jostakin muusta, kuin itse riistasta. Toisaalta kuulee sanottavan, että riistanmaku on niin hieno, ettei sitä sovi peittää liialla maustamisella. Totta tuokin, mutta ei rohkeampi reseptiikka aina tarkoita alkuperäisen raaka-aineen maun peittämistä tukkoon maustamalla. Itseasiassa riistanliha on mitä mainiointa yhdistää myös eksoottisempiin makuelämyksiin. Rohkea wokkaa itämaiset maut kotimaisen riistalinnun ympärille. Suomi-paella yhdistää samalle pannulle juurekset, peuraa, järvikalaa ja miksei myös rusakkoa? Riisin voi mainiosti korvata kotimaisella ohralla.

    Näitä teemoja lupaamme käsitellä napakasti jatkossakin. Ensimmäinen cross kitchen tuotoksemme seuraa tämän postauksen matkassa; Hirvikebab lisukkeineen. Pitaleivän sijaan suomiversio tehtiin salaatin kaveriksi ja hiilihydraatit saadaan mukaan ruislastuista. Kastike keitettiin kasaan tomaattimurskasta ja mausteista. Kastikepohjasta ei kannata tehdä turhan tulista. Voimakkaammista mauista pitävä voi lisätä annokseensa Chilimaustetta tai – kastiketta. Valkosipulilla maustettu jogurtti kruunaa makuelämyksen.

    Kebablihan valmistus ei ole kovin työlästä, mutta pitkän kypsennysajan vuoksi sitä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi. Leikkaa jäähtynyt Kebab ohuiksi viipaleiksi ja pakasta. Näin sinulla on herkullinen vaihtoehto odottamassa, kun seuraava pikaruoan himo yllättää. Vähärasvainen Hirvikebab sopii myös piirakoiden täytteeksi ja vaikkapa kiusausta maustamaan.

    Reseptit n. 15 hengelle

    Hirvikebab

    2,5 kg hirven jauhelihaa
    0,4 dl mustapippurirouhetta myllystä
    80 g aromisuolaa
    1 rkl jauhettua juustokuminaa
    2 rkl paprikamaustetta

    Mausta hirven jauheliha ja vaivaa se tiukaksi taikinaksi (n.20 min. käsin). Muotoile taikinasta kaksi tankoa jotka kieritetään leivinpaperin sisään. Käännä paperia vielä eri suuntiin kummastakin päästä samanaikaisesti, jolloin massa tiivistyy. Kääri ympärille kaksi kerrosta alumiinifoliota. Paista uunipannulla 100C uunissa n. 6h. Anna kebabpötköjen vetäytyä kääreissään n. 1h, leikkaa terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

    Tomaattikastike

    250 g tomaattimurskaa
    500 g paseerattua tomaattia
    4-6 valkosipulin kynttä puristettuna
    1 sipuli 4 kpl pepperoneja
    1 kpl punainen chilipaprika
    1 kpl makea suippopaprika
    2-4 rkl oliiviöljyä
    0,5 dl ruskeaa sokeria
    1tl suolaa
    2 tl mustapippuria
    n.3 rkl balsamiviinietikkaa
    1 appelsiinin mehu

    Kuullota pilkotut sipuli, valkosipuli, chili, pepperoni ja paprika oliiviöljyssä. Lisää sekaan tomaattimurska, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. tunti. Soseuta kastike sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja lisää sekaan Balsamiviinietikka ja ohenna sopivan juoksevaksi tilkalla appelsiinimehua.

    Jogurttikastike

    500g Turkkilaista jogurttia 1 sitruunanmehu 2 ruokalusikallista Dijonsinappia 3 valkosipulin kynttä